Viikonloppu Hossassa

Tänä viikonloppuna suunnattiin Hossaan Iso-Valkeisen kristallinkirkkaan järven rannalle. Miehen sisko oli vuokrannut viikonlopuksi metsähallituksen mökin itselleen, ukille ja meidän poppoolle. 

Matkaan lähdettiin torstaina työpäivän jälkeen ja perille saavuttiin illan jo hämärryttyä (!! Kainuussa jo öisin hämärtää) ennen iltayhtätoista. 

Pojat kalastelivat sekä perjantaina että lauantaina. Naisissa kiersimme perjantaina Laukkujärven lenkin. Muita ei reitillä näkynyt, paitsi Puukkojärven laavulla oli tulta pitämässä meloen liikenteessä olleet isä ja poika. Näin ainakin sukulaissuhteen päättelimme 😊. Löydettiin matkalta oiva lakkapaikka ja saatiin mökille viemisiksi noin kilon pussukka. Hyvältähän ne lakat maistui niin suoraan suolla napsittuina kuin illalla lämmitetyn leipäjuuston kyljessäkin.

Lauantaina poikien lähdettyä heti aamusta kalaan, minä ja miehen sisko suuntasimme pienehkölle lähisuolle lakkoja poimimaan. Minulla kertyi pussin pohjalle melkein pari kiloa lakkoja. Suolta palattua vedettiin hetki lonkkaa ja lähdettiin vielä iltapäivällä lompostelemaan Värikalliolle. Itse olin maalaukset jo muutama vuosi aiemmin nähnyt, mutta kyllähän sitä hieno on silti käydä niitä uudestaankin ihailemassa ja siirtyä ajatuksissaan tuhansien vuosien päähän taaksepäin. Miten erilaista elämä on Hossan Värikallion taiteilijoilla tuolloin ollutkaan...

Iltaisin saunoimme antaumuksella ja kävimme uimassa moneen otteeseen kirkkaassa vedessä. Oli kyllä hämmästyttävä helmi tuo Iso-Valkeinen juurikin uskomattoman kirkasvetisyyden ja sileän hiekkapohjan ansiosta. Ei liene monia vastaavia paikkoja Suomessa - ja liekö muuallakaan. Ei ole suo-ojitukset tätä järveä pilanneet.

 

Värikallion kalliomaalauksia

Iso-Valkeisen järvi