Esittely

Tarinani alkaa Pohjanmaan tasaisilta peltoaukeamilta. Asuimme pienessä taajamassa lähellä metsän reunaa. Pidin luonnollisena ”kotipihan jatkumona” liikuskella itsekseni metsässä. Hyödynsin valmiita polkuja ja opin seuramaan menemisiäni myös kartalta. Vanhempani, etenkin isäni, on aina ollut niitä innokkaimpia marjamiehiä, ja loppukesän ja syksyn yhteiset marjastusreissut kuuluivat perheemme aktiviteetteihin. Kalajoelle ja meren rantaan oli meiltä reilun kuudenkymmenen kilometrin matka. Ainakin kerran kesässä pyöräilimme ystävieni kanssa sinne. Perheelläni oli teini-ikään asti yksikertainen kesämökki Kalajoen Vasankarissa ja parhaan ystäväni isovanhemmilla oli puolestaan mökki Kalajoen Rahjassa. Vietimme monia ihania reissuja - etenkin juhannuksia - kummallakin mökillä! Isän halkopinon takana kokoontui kesäisin "kasvitieteellinen puutarha", jossa opiskelimme ystäväni kanssa kasvitietoutta aina niiden latinalaisia nimiä myöten 😂. 

Vanhempani ovat olleet myös innokkaita karavaanareita ja lomamatkat suuntautuivat usein Lappiin, välillä myös Ruotsin ja Norjan puolelle aina Jäämeren rannalle asti. Ensimmäiselle erämaavaellukselle osallistuin 11-vuotiaana. Talvisille, tukikohtaan (asuntovaunuun) perustuville hiihtovaelluksille taisin osallistua jo tätä ennenkin. Tutuiksi tulivat erityisesti Pallaksen ja Kiilopään tunturialueet, mutta myös muissa kohteissa käytiin. Rakkaus Lappiin syttyi siis jo lapsuudessani.

 

Aikuisiässä olen tehnyt mieleenpainuvia vaellusretkiä ystävieni kanssa. Pohjois-Karjalassa Onttolassa saamani rajasissin varusmieskoulutus vahvisti erämiestaitojani. Puolisoni myötä perehdyin myös kanalintujen metsästykseen saksanseisojakoirien avulla. Meillä onkin ollut omia saksanseisojia vuodesta 2008 lähtien. Tällä hetkellä meillä on kaksi keväällä 2022 syntynyttä saksanseisojasisarusta, Ipa ja Venni. Näiden tuholaisten käytöstavoille opettaminen ja koulutus onkin tällä hetkellä meneillään. 

 

Vuonna 2009 valmistui pieni erämaamökkimme Kuhmon Iivantiiraan. Käytännössä kaikki vapaa-ajan reissumme ovat suuntautuneetkin aina mökille ja mahdollisuuksien mukaan myös Lappiin. Pääkaupunkiseudulta katsottuna Iivantiira on kuitenkin ollut kovin kaukana. Lapista puhumattakaan. Viimein kohtalaisen nopealla ja yksinkertaisella päätöksellä perheemme tukikohta vaihtui kesällä 2022 Kellokosken metsistä Ounasjoen länsipuolelle Rovaniemelle - kauniiden vaarojen ja järvien keskelle. Tunturi-Lappi tuntuu olevan huikaisevan lähellä eikä sinne pääseminen edellytä enää päiväkausien matkustamista eteläisimmästä Suomesta. Myöskään Iivantiiran mökille ei ole enää niin pitkä matka. Vanhempiemme ikääntyessä on tärkeää myös, että sekä Kajaaniin että Ylivieskaan on uudesta kodistamme vain alle 400km.   

Minun ja koirien lisäksi perheeseemme kuuluu puolisoni ja ekaluokan syksyllä 2022 aloittanut poikamme. Työkseni teen tällä hetkellä HR-hommia pääosin etänä, mutta toiselta ammatiltani ole myös kätilö. Tällaisella poppoolla seikkailemme blogikirjoituksissani. Upea, ihana, raikas Pohjoisen luonto marjoineen ja sienineen alkaa takapihaltamme. 

Tervetuloa mukaan seuraamaan elämäämme Napapiirin pohjoispuolella!