Rauhallista uutta vuotta!

Haaveilu ja mukavien hetkien odottaminen ovat ihanaa ja tärkeä osa elämää. Tämä joulun aika oli kuitenkin muistutus siitä, että hykerryttävän haaveilun ja tulevan odottamisen rinnalla on arvokasta muistaa kuitenkin keskittyä myös käsillä olevaan hetkeen ja elää sitä sydän ja mieli täysillä mukana. ❤️

Pari vuotta sitten minulla oli kätilöharjoittelujen välissä opintovapaalla parin viikon joululoma. Se aika elää lämpimästi mielessäni täydellisenä kiireettömyyden ja perheen yhdessä olon aikana. Vuosi sitten tilanne oli aivan toinen, minulla ei ollut lainkaan lomia ja olin sekä jouluna että uutena vuonna (ja loppiaisenakin) synnytyssalissa töissä. Lisäksi noihin työvuoroihin sisältyi suurin pettymys kätilönä. Se ei liittynyt hätätilanteeseen, vaan siihen, että minun, synnyttäjän ja hänen puolisonsa väliltä puuttui täysin yhteys ja luottamus. Ne tärkeimmät asiat, jotka soisi jokaisessa synnytyksessä täyttyvän. Koin sen silloin tosi raskaasti - niin raskaasti, että se osaltaan vaikutti haluuni jatkaa kätilönä. Onneksi pääasiassa kohtaamiset synnyttäjien ja heidän puolisoidensa kanssa olivat ihania, lämpimiä ja huumorin täyteisiäkin. 

Kuitenkin vajaa vuosi kätilön työssä ajoi minut syvään uupumiseen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että täysi työuupumus ei varmasti olisi ollut kaukana, jos olisin kätilönä vielä jatkanut.  Loppusyksy on nykyisessä työssänikin ollut jatkuvaa uuden opettelua ja kiire kiihtyi joulua kohti. Huoli omien vanhempieni sairastelusta, setän hautajaiset ja stressaava taloustilanne painoivat myös omalta osaltaan mieltäni. Odotin kovasti tätä joulua ja neljän päivän täydellistä vapaata töistä. 

Ja sitten sairastuin koronaan joulun alusviikolla. Pahimmillaan tauti oli juuri joulupyhien aikana. Olin ennättänyt vähän leipoa ja ostaa jouluruokia valmiiksi - onneksi - mutta eipä niistä kipeänä juuri kyennyt nauttimaan. Joulusiivous sai jäädä. Samoin joulupukin vierailu aattona. Eniten sairastelu suretti pojan vuoksi, kun mukavaan yhdessäoloon ja ulkoiluun ei ollutkaan itsellä voimia.

Uuden vuoden aattona olin kuitenkin jo vahvasti parempana. Yhteinen hiihtolenkki pojan kanssa oli täydellisen verkkainen kuntoani ajatellen. Vuoden vaihteessa tuli lunta melkein koko vuorokauden ajan, joten lumitöitäkin sai tehdä joka välissä. Saunan löylyistä pystyi myös jo nauttimaan, samoin pojan innosta ja jännityksestä hänen polttaessaan sädetikkuja ja pikkupaukkuja. Keskiyöllä minä, poika ja molemmat koirat menimme lämpöisten poron taljojen päälle rekeen ja mies ajoi meidät moottorikelkalla lähivaaran päälle katsomaan ilotulitusta. Rekiajelu oli etenkin pojan mielestä mukavaa.

Koirien kanssa olen käynyt hiihtelemässä naapurin koiravaljakkouraa pitkin. Eilen illalla pakkanen kiristyi lähemmäs pariakymmentä, kuu ja tähdet valaisivat tummansiniseltä taivaalta, luminen metsä oli niin kaunis. Ounasjoen talvista vaaramaisemaa katsellessa ajattelin eilen kaupungissa käydessä, että eihän kauniimpaa ole missään. Onhan ihanaa asua täällä napapiirin pohjoispuolella, missä luonto lähellä. ❤️ 

Olkoon alkanut uusi vuosi elämän täyteinen, levollinen ja turvallinen. Ja tulkoon rauha maailmaan.