Turistina Ayia Napassa

Välimeren katseluun ei kyllästy

Onpa ihanaa, kun töiden vastapainoksi on lomat ja loma-aikanakin palkka juoksee! Koulujen päättymistä seuraavan viikon alussa lensimme Helsinki-Vantaan kautta Kyprokselle. Miten hienolta Välimeri näyttikään lentokoneen ikkunasta, kun puolen yön jälkeen täysikuu loi merelle sillan. Kuun silta oli pojalle muuten aivan uusi termi 😆. Hotellikyytiä odotellessa lämpö helli raesateiden ja nippanappa plussan puolella oleviin lämpötiloihin tottuneita matkalaisia.

Lyhyiden yöunien jälkeen aloitin joka aamuisen rituaalin: Istuskelin parveella aamukahvia rauhassa siemaillen ja sitten tein kävelylenkin Ayia Napan rantoja pitkin. Aamukävelyn jälkeen kutsui hotellin runsas aamupalabuffet.

Aamiaisen jälkeen suoritettiin koko perheen perusteellinen aurinkorasvaus. Yhtään liioiteltua ei ollut lätkiä koko porukalle 50 suojakertoimella olevaa lasten aurinkorasvaa, jota sitäkin sai päivän mittaan lisäillä etenkin hartioille ja yläselkään. Väriä tarttui silti pintaan, mutta palovammoilta säästyttiin. 👌👍 Päivät kuluivat pääasiassa hotellin allasalueella ja omalla meren rannalla snorklaillen. Parina iltapäivänä kävimme syömässä ravintolassa, muuten söimme hotellin allasravintolassa tai haimme pitsaa ja muuta noutoruokaa nautittavaksi rannalla tai hotellihuoneessa.

Mansikkamojito hotellin allasalueella tuntui ihanalta ylellisyydeltä ❤️

Water World vesipuisto

Parina päivänä vierailimme Water Worldissä, mikä oli pikkumiehelle loman kohokohtia. Osaan vesipuiston liukumäistä piti kiivetä niin korkealle, että tällaisella korkeanpaikankauhuilijalla oli jalat vetelänä jo ennen laskua. Hauskinpia olivat kahden hengen renkaalla laskettava putkivesiliukumäki sekä mattoliukumäki. Niissä kauhistutti sopivasti, mutta ei liikaa 😄.

Hotellin allasalueellakin oli oma vesiliukumäki, joka tosin oli avoinna vain tunnin aamupäivällä ja toisen iltapäivällä.

Ayia Napan huvipuisto

Hyväähän se teki tällainen totaalinen irtiotto kaikesta arjesta ihan toisenlaisessa ympäristössä. Kuluneet vuodet on olleet rankkoja, joten suotakoon tämä todellakin meille. Ihana oli myös palata takaisin kotiin napapiirin pohjoispiolelle. Tänne oli poissa ollessamme myös saapunut kesä kaikessa rehevyydessään ja lämmössään. Sekä mäkäräiset. 😆