Sienimetsällä

Elokuun puoliväli ei ainakaan ole vilunväreitä meille uusille lappilaisille tuonut. Lämpimiä ja jopa helteisiä päiviä on luvattu pitkälle seuraavaan viikkoonkiin. Koirien kanssa lähimaastossa liikkuessani olen huomannut ilokseni pieniä piparkakun värisiä kangassieniä siellä täällä. Tänään otin varta vasten korin käsivarrelle ja lähdin sienestämään. Kuiva kangasmetsä ratisi jalkojen alla, kuuma oli ja hiki tuli. Osa sienistäkin oli kuivahtanut kesken kasvun. Sain silti koriini sen verran täytettä, että eipä tarvinnut yhtä tai kahta sientä alkaa illalla ryöppäämään. 

Sienestyksessä upeinta on, kun saa koko ajan liikkua eikä tarvi kykkiä kauaa yhdellä paikalla. Vaaran rinteillä nautin välillä pienestä tuulen vireestä iholla. Se vähän jeesasi muuten niin kuumassa säässä. Kyllä täällä on ihmisen hyvä asua!

Rouskujen ryöppäys tuoksuu minusta hyvälle. Tulee mieleen syyslomat Iivantiirassa, hyvät hetket ja lepotauot työstä. Onhan sienten laitossa oma hommansa, mutta terapeuttista se minulle on. Kiehuttelun jälkeen sienet tietysti kutistuivat, mutta kyllä sain pari purkillista suolasieniä talven varalle sienisalaatin tekoa odottamaan.