Ruskaa Angelissa ja Kalkkoaivin seuduilla

 Syyskuun alkupuoliskolla en juuri ole kotosalla oleillut. Vietin ensin viikon Angelissa vanhempieni kanssa. Tein kolme etätyöpäivää ja loppuviikon olin vapaalla. Yhdessä vanhempieni kanssa kävimme poimimassa puolukoita ja retkeilemässä heille tutuissa paikoissa Paatarijärven ja Gaggasjärven lähimaastossa. Iltaisin saunottiin puusaunan suloisissa löylyissä ja pulahdettiin kymmenasteisessa uimakuopassa. 

Puolukat olivat Angelissa jopa kypsempiä kuin Rovaniemen korkeudella. Tänä vuonna puolukoita löytyi Angelista muutenkin runsaammin kuin edellisvuonna. Isoja herkullisia mustikoitakin olisi ollut runsain mitoin - niitä tuli maastossa liikkuessa popsittua mahat täyteen. Kangassienien poimimisen säästin reissun viimeiseen iltaan, koska minulla ei ollut suolaa eikä purkkeja mukana. Ryöppäsin sienet valmiiksi Angelissa, suolaamisen ja purkittamisen hoidin kotiin palattua. 

Angelin reissun jälkeen olin vuorokauden kotona, tein ruokaostoksia, pyykin pesua ja pakkailua uutta, oman perheen metsästysreissua varten. Sunnuntaiaamuna pakkasimme Hiacen täyteen tavaraa ja mönkkärin peräkärryineen auton peräkärryn kyytiin. Matka kohti Käsivarren Lappia alkoi.

Löysimme upean leiripaikan huonokuntoisen, saksalaisten rakennuttaman Kalkkoaivintien varresta Cohkkajavrin rannalta 12 km nelostieltä. Järven vastarannalla kohosi uljaannäköisenä Cohkkoaivin jylhä tunturi. Tie tosiaan vaatii mönkkärin tai maastoauton, mutta jonkin verran sillä näin linnunmetsästyksen aloitusviikolla metsästäjiä ja poromiehiä liikkui. Maastopyöräilijöitäkin jokunen nähtiin. 

Yövyimme kaminallisessa teltassa viisi yötä. Viimeiset yöt oli pakkasöitä, jolloin saatiin hyvin poltettua mukanamme raahaamamme klapilaatikot 😆 Päivisin tehtiin koirien kanssa metsästysreissut lähimaastossa. Kakkosluokkalainenkin jaksoi hienosti kulkea mukana ja oli isona apuna, kun lintuja kohdatessamme jäi toisen koiran kanssa taakse odottelemaan, niin että päästiin miehen kanssa molemmat seisonnalla olevan koiran luokse. Hyvin riekkopoikueita löytyikin - vain yhtenä päivänä pelkästään puuttomalla liikkuessamme emme törmänneet lintuihin. 

Tämä oli näitten koirien ensimmäinen metsästysreissu ja mukavasti pääsivät kärrylle hakemisesta ja nähtiin molemmilta hienoja seisontoja. Toki törmäilyjäkin tuli. Törttöilyjä tosin sattui sitten myös ampujille, ja niinpä lintusaalis jäi tänä vuonna haaveeksi. Erinomaista kokemusta silti kumpaisellekin koiralle ja koiranohjaajille.