Kymmenen päivän telttareissu Lofooteille

Nordsjöbotn

Niin koitti kesäloma #2 ja alkoi matka Lofooteille. Meillä ei ollut varsinaisesti mitään reissusuunnitelmaa eikä aikataulua reissun varalle paitsi, että Lofooteille piti päästä ja sieltä kotiin ennen loman loppua. Molemmat näistä toteutuivatkin 😀 Reissu sujui hyvin, mikään ei hajonnut eikä hävinnyt. Säät sallivat, vain viimeisenä iltana ja yönä saatiin vettä niskaamme koko reissun edestä. Sitä ennen saimme nauttia hyvinkin kesäisistä ja lämpimistä päivistä.

Majapaikkoja emme olleet myöskään miettineet tai varanneet etukäteen, vaikka tietäjät tiesi, että emme suinkaan ainoat turistit tällä maailman kolkalla olleet. Ajatuksena oli, ettei mikään ennalta sovittu sitoisi meitä vaan voisimme halutessamme pysähtyä, kun hyvä kalapaikka tai yöpaikka löytyisi. Aika hyvin tämä ajatus toimi myös käytönnössä.

 Telttaöitä kertyi kuusi, mökeissä oltiin kolme yötä. Ballstadissa viihdyimme Sjöstrand Rorbuerin leirintäalueella kolme yötä. Olimme edellisiltana varanneet sinne yhden yön mökissä, mutta ihastuimme paikkaan ja helppoon elämään 😆 heti sinne saavuttuamme ja saimme varattua perään vielä toisenkin mökkiyön. Viimeiseksi yöksi siirryimme telttailemaan leirinalueen pihanurmelle, koska mökki oli jo ennätetty varata meitä ennen siksi yöksi. Kolmannen mökkiyön vietimme Ballangen Campingissa. Muuten yövyimme teltassa matkareitin varrelta löytyneissä paikoissa.

Päivä #1

Koti - Pello - Kelottijärvi (n. 315km)

Matka alkoi jännittävissä merkeissä, kun auton polttoainemittariin syttyi valo 70km ennen Pelloa. Mies ajeli niin taloudellisesti kuin 10 l / 100 km kuluttavalla diesel-autolla pystyy. Onneksi tie oli selvä eikä tarvinnut porojen tai muiden hidasteiden takia jarrutella ja kiihdytellä autoa. Pelloon pääsimme onnekkaasti, mutta tankki aivan tyhjänä. Tankkasimme auton ja katolla olleet kaksi 20 litran dieselkanisteria.

Kaaresuannon jälkeen reissulla ansioituneesti ajajan tehtävää suorittanutta kuskia alkoi ramasemaan ja alkoi sopivan puomittoman tienpiston etsiminen yöpaikaksi. Joen varren puomittomat pistot kuhisivat kalastajia, joten olimme varsin tyytyväisiä, kun yöpaikka löytyi viimein Käsivarren tien itäpuolelta. Ensimmäinen telttayö sujui vähän niin ja näin, tuli sitä nukuttuakin silti. Koirat olivat ensimmäisenä yönä myös levottomia ja itkeskelivät autossa. Muina öinä uni maistuikin sitten ilman ongelmia makoisasti sekä meille ihmisille teltassa että koirille autossa.

Päivä #2

Kelottijärvi - Järämän linnoitus - Kilpisjärvi - Heggeskogan (Dápmottörmä) Norja (n. 120km)

Ensimmäisen yöpaikkamme sijaitsi vain vähän pohjoisempana Järämän linnoitusta, joten palasimme lyhyen matkaa aamulla taaksepäin ja kävimme tutustumassa saksalaisten alppijääkärien linnoitukseen ja museoon. Museossa oli ystävällinen palvelu ja kohtuulliset hinnat, joten nautimme siellä kahvit poro- ja lohipiirakoiden kera.

Ennen kotimaan maisemien taakse jättämistä pysähdyimme vielä Kilpisjärvelle täydentämään ilmenneitä ruoka- ja retkitarvikepuutoksia. Välttääksemme jatkossa alkumatkan jännitysnäytelmän toistumisen tankattiin samalla jälleen autokin 😀 .

Yöpaikka löytyi hyvissä ajoin Kilpisjärven ja Skibotnin puolesta välistä helposti yli kahlattavan joen varrelta. Saimme olla siellä aivan omassa rauhassa kauniissa maisemissa ja kauniista illasta nauttien. 

Korsu Järämän linnoituksessa

Suomalaisia poroja Saanan kupeessa. Norjan puolella en nähnyt yhtään poroa.

Yöpaikan lähistöltä löytyi oiva lakkapaikka, josta poimin lakkoja matkaevääksikin

Päivä #3

Heggeskogan (Dápmottörmä) - Skibotn - Nordsjöbotn - Gratangbotn - Oyhalsen - Mellanfuruholtet (Grovin ja Tovikin välillä) (n. 280km)

Edellisen yön leiripaikasta jatkoimme matkaa Skibotniin, jossa söimme aamupalan vuonon rannassa. Aamu oli pilvinen, joten majestettisiin korkeuksiin vuonon rannalla kohoavat vuoret jäivät näkemättä. Syötyämme jatkoimme matkaa. Nordsjöbotnissa sää oli kirkastanut ja kesäisessä auringonpaisteessa kylpevä pieni kylä näytti kutsuvan idylliseltä ja vilkkaalta. Niinpä pysähdyttiin siellä evästauolle.

Alunperin olimme ajatelleet suunnata Lofooteille Bjerkvikin kautta, mutta arvelimme yöpaikan löytyvän ehkä helpommin pienemmän tien varrelta, joten käännyimme Gratangbotnissa pienelle meren rantaa kiertävälle tielle. Olimme jo aikeissa yöpyä Öyhalsenissa, jossa söimme päivällisen, mutta jatkoimme matkaa. 

Ilta alkoi olla jo pitkällä eikä sopivaa paikkaa meinannut löytyä, kunnes kuten kaikkina muinakin iltoina hyvä paikka vain tupsahti eteemme. Yövyimme Rensö-joen varrella Grovin ja Tovikin välillä. Joen reunat olivat jyrkät, joten aivan rantaan emme päässeet. Iltanuotio oli toki silti saatava, joten sammutusvettä varten jouduin kantamaan vedet jonkin matkan päästä autotiesillan alta, jossa joen rantaan pääsi laskeutumaan.

Sininen jäämeri ja pystysuoraan pilviin kohoavat vuoret ovat ällistyttävä kokemus

Kolmannen yön leiripaikka Rensö -joen varrella

Päivä #4

Mellanfuruholtet - Tjeldsundbrua - Lödingen - Fjellsenvatnet - Slöverfjorden - Slövaer - Kabelvåg - Gimsöya (n. 230km)

Aamulla purimme leirimme ja jatkoimme aamupalan syöntiin Tjeldsundin sillan kupeessa olleelle levähdyspaikalle. Karavaanarit olivat siellä vasta heräilemässä. Koska meiltä puuttui kunnollinen Lofoottien kartta, teimme pienen mutkan Lödingeniin, jossa ostimme maantiekiertan. Lödingenistä reitti nousi ylös ja ohitimme viehättäviä vuoristojärviä ja sukelsimme ensimmäisten pitkien tunnelien läpi virallisesti Lofooteille.

Kolmen telttayön jälkeen peseytyminen ja mökkiyö alkoivat tulla mieleen. Ajatuksena oli löytää katto pään päälle Slövaerista tai Kabelvågista. Mutta kaikkialla oli täyttä. Lisäksi oli perjantai ja sää kuin morsian, joten paikalliset olivat miehittäneet telttoineen kaikki mahdolliset leirintäalueet ja merenrannat. Kabelvågin leirintäalueella pyysimme päästä maksusta suihkuun, mutta se ei onnistunut, ellei ollut alueelta leiripaikkaa. No, maksoimme telttapaikan, mutta alueella oli telttojakin niin tiuhassa, että kovin levollisesta yöstä siellä olisi voinut vain haaveilla. Kävimme suihkussa, tiskattiin astiat, täytettiin vesipääläri, syötiin hampurilaiset leirintäalueen grillikatoksessa ja hurautettiin tiehemme. Oiva ja rauhallinen yöpaikka löytyi myöhemmin Gimsöyalta erään patikkapolun alkupäästä. 

Tjeldsundbruan levähdyspaikan aamupalamaisemat

Lofooteilla ei tarvinnut olla yksin liikenteessä. Matkailuautoja, henkilöautoja ja turistibusseja piisasi.

Gimsöyan yöpaikalla ilta-auringossa tunnelmointia

Päivä #5

Gimsöya - Borg (Lofotr Viking Museum) - Leknes - Sjöstrand Rorbuer Ballstad (n. 60km)

Viikinkimuseon pääsylipun hintaan sisältyi ajelu viikinkiveneellä.

Alkuperäisen Borgin viikinkirakennuksen mukaan rakennettu asumus oli vaikuttavan näköinen.

Viikinkimuseo Borgissa oli paikka, jossa olimme ajatelleet pysähtyvämme. Se onkinehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Harmi vain, että kuulokkeisiin ei ollut saatavilla suomen kieltä, vaikka meidänkin museossa vieraillessamme siellä kävi samaan aikaan kaksi bussillista suomalaisia sekä muita omalla autolla liikkuneita. 

Alue oli uskomattoman hieno, maisemat taianomaiset ja kauniit, hyvin myös maanviljelylle ja karjankoidolle soveltuvat. Ei ihme, että viikingit ovat sinne asutuksen aikanaan perustaneet. Alkuperäisen viikinkirakennuksen mukaan jäljitelty museotalo tarjosi mahdollisuuden sukeltaa ajassa taaksepäin, sovitella aikalaisten asuja, työkaluja ja taisteluväleitä. Vajaan kilometrin kävelymatkan päässä veden rannassa oli mahdollisuus nousta viikinkiveneen kyytiin. Taitavasti osasivat käsitellä venettä ja upealtahan sen meno järvellä näytti, kun tuuli pullisti purjeen ja kiidätti venettä huimaa vauhtia eteenpäin. Mukavaa oli myös, että ulkoilma-alueelle sai ottaa koirat mukaan, joten niitä ei tarvinnut jättää koko päiväksi autoon.

Museokäynnin jälkeen suoritimme ruokaostoksia Leknesissä ja suuntasimme reissun ensimmäiseen mökkimajoitukseen Ballstadiin. Käytössämme oli parin yön ajan hyvin varusteltu ja tilava mökki aivan meren rannalla. Todella idyllinen paikka ja superystävällinen palvelu. 

Päivä #6

Sjöstrand Rorbuer Ballstad

Välipäivän Ballstadissa käytimme patikkareissuun Kyllingdaleniin. Olin tutustunut patikkavaihtoehtoihin Alltrails -sivustolla. Sieltä löytyi lähipäiviltä muidenkin suomalaisten kommentteja. Kyllingdalenin kierros valittiin, koska se oli sopivan lyhyt (4km) eikä sisältänyt kovaa nousua ylös vuorille. Matka-ajaksi sivusto arvioi rapian tunnin. Niinpä reppuun pakattiin vain yksi vesipullo ja melko köykäisesti evästä. Eihän helpolle aamulenkille sen kummenpaa tarvita 😆. 

Suomalaisilla patikkareiteillä olen tottunut, ettei siellä helpolla eksy, vaikka olisi minkälainen puusilmä: on kylttejä ja selvät polut. Norjassa kylttejä tai muita reittimerkkejä ei illmeisesti harrasteta. Polkukin haipui välillä miltei piiloon tai haarautui useiksi poluiksi, eikä ollut aina selvää, mitä niistä on seurattava. Yhdessä kohtaa oli etenkin koirien kanssa liikkuessa varsin haastava louhikkoinen rinne laskeutua. Mutta reitti ja näköalat! Lampaiden ääntely ja kellojen kilinä. Lapsuuden pikku-Heidi-kuvitelmat palasivat niissä maisemissa elävinä mieleen!  Kalaa ei Kyllingdalenin lammilta tullut, vaikka pikkimies koitti muutamasta paikasta kalastella. Sää antoi parastaan: aurinko paistoi ja oli lämmin. Tämä patikkaretki oli minun mielestä reissun ehdoton kohokohta!

Vaelluksella Kyllingdalenissa

Päivä #7

Sjöstrand Rorbuer Ballstad

Toisena välipäivänä mies ja poikamme osallistuivat kalastusretkelle merellä. Reissun järjestäjänä toimi leiripaikan toinen omistaja. Näiden kalastusreissujen suosio oli ilmeisen suuri, sillä meidänkään väki ei reissulle edellispäivänä vielä ollut mahtunut. Saalistakin tuli: seitiä, turskaa, makrillia. Kotiin emme tätä saalista olisi pilaantumatta saaneet, joten jätimme sen kalastajalle. Yhdestä seitifileestä toki päräytettiin seitikeitto iltaruoaksi.

Päivä oli ehkä reissun lämpimin. Illalla lähdimme vielä ulkoiluttamaan koiria lammen rantaan. Mikään yleinen tai erityisen hyvä uimapaikka siellä ei ollut, mutta paikallisia sieltäkin pienen polun päästä löytyi. Koska hekin uittivat koiraansa, tehtiin sama temppu hyvillä mielin omien koirien kanssa.

Viimeinen yö vietettiin leiripaikan teltta-alueella teltassa. Mentiin pojan kanssa ajoissa nukkumaan, mutta heräsin kymmenen jälkeen, kun alueelle alkoi tulla myöhäisiä majoittujia ja ympärillä tuntui olevan melkoinen hulabaloo. Pojan unia ei ympäristön kuhina häirinnyt yhtään. Itselläni jäi lyhyen puoleiseksi sitten viimeinen yö Ballstadissa.

Lampaita leirinalueen pihanurmella

Oikealla rorbuer-mökki, jossa yövyimme kaksi ensimmäistä yötä Ballstadissa. 

Päivä #8

Ballstad - Moskenes - Bodö - Fauske - Bognes - Skarberget - Ballangen (n. 330km + lauttamatkat)

Heräsimme aamuviideltä ja tarkoitus oli ehtiä hyvissä ajoin Moskenesiin yhdeksän lauttaan. Ennätimme kuitenkin sopivasti jo seiskan lauttaan ja saimme ajaa suoraan lautan kyytiin. Lauttamatka Moskenesistä Bodöhon kesti kolme tuntia ja kustansi n. 75e.

Bodöstä matka jatkui taas autolla. Fauskeessa söimme thaimaalaisessa ravintolassa, joka tuntui olevan ainoa ruokapaikka, joka oli avoinna jo puolilta päivin. 

Bognesista Skarbergetiin täytyi taas turvautua lauttamatkaan. Olin rekisteröitynyt automme FerryPay:hin ja tällä lauttaosuudella tuo rekisteröinti toimi: Lauttamatka veloitettiin suoraan luottokortiltani eikä tarvinnut maksaa ennen kyytiä. Tämä oli puolentunnin matka ja maksoi noin 12e.

Skarbergetistä oli enää lyhyt matka Ballangeniin. Ruokaostoksien jälkeen majoitumme varaamaani mökkiin leirintäalueella. Ballangen Camping oli oikein siisti ja vilkas leirintäalue. Mökkejä, vaunuja ja telttoja oli paljon, mutta silti jotenkin selkeämmin eikä niin ahtaan tuntoisesti kuin aiemmilla leirintäalueilla, joihin olimme tutustuneet. Pojan mielestä tämä oli reissun paras leiripaikka! Löytyihän alueelta uima-allas ja vesiliukumäki, pomppulinna, leikkipaikka, pupuliineja ja ennen muuta polkuautoja! Samaa mieltä näytti olevan moni muukin lapsiperhe, joita alueella oli runsaasti.

Hei hei Lofoten!

Polkuautoilua Ballangen Campingissä

Vesiliukumäki ja uima-allas Ballangen Campingissä

Päivä #9

Ballangen - Narvik (Krigmuseum) - Öyjordin silta - Riksgränsen - Abisko - Torneträsk (n. 170km)

Narvikissa suuntasimme sotamuseoon, jossa kerrottiin toisen maailmansodan vaiheista erityisesti Narvikin ja narvikilaisten osalta. Pojan toiveesta söimme paikallisessa ostoskeskuksessa hampurilaisateriat ja jatkoimme matkaa Ruotsia kohti. 

Riksgränsenissä heti Ruotsin puolelle päästyämme pysähdyimme karkkiostoksille. Sää oli muuttunut tuuliseksi ja sateiseksi ja olin jo varaamassa mökkiä Kiirunasta, mutta joku kerkesi varata sen ihan nenäni edestä. Ja samalla hetkellä löysimmekin oivan telttapaikan aivan pitkän Torneträskin itäpäästä. Siellä oli muitakin reissulaisia matkailuautoilla ja teltoilla, mutta saimme silti olla aivan omassa rauhassa. Vettä tuli koko ajan, välillä kovastikin, mutta tarpin alla pysyttiin mukavasti sateelta suojassa iltaa istuskelemassa. Teltassa oli ehkä hieman kosteahko atmosfääri, mutta läpi asti ei telttakaan vuotanut.

Öyjordin yli 1,5km pitkä silta Narvikin pohjoispuolella

Reissun viimeinen yö vietettiin Torneträskin levähdyspaikan tuntumassa. Tarpin alla oli kotoista istuskella iltaa sateen ropistessa kattoon ja nuotion räiskyessä.

Päivä #10

Torneträsk - Kiiruna - Pajala - Pello - Koti (n. 370km)

Aamu valkeni sateettomana, mutta koska sateenuhka oli yhä olemassa, purettiin räväkästi leiri kasaan. Ensimmäiset sadepisarat osuivat auton tuulilasiin sopivasti, kun auto nytkähti jälleen liikkeelle.

Pilvisessä ja sateisessa säässäkin huomasi jylhien norjalaismaisemien jääneen taakse. Tunturit pyöristyivät, matalenivat ja harvenivat. Alkoi näyttää enemmänkin samalaiselta kuin Suomen Lapissakin.

Kiirunassa pysähdyimme ihmettelemään ja ihastelemaan uutta rakenteilla olevaa kaupungin keskustaa. Söimme herkulliset katkarapuvoileivät kahvilassa ja teimme kotimatkan ruokaostokset.

Loppumatka Kiirunasta Pajalan ja Pellon kautta kotiin eteni lähes yhtäsoittoa. Maisemat eivät juurikaan saaneet enää henkeä haukkomaan. Porojakin alkoi olla tämän tästä taas tiellä.

Niin pääsimme viimein onnellisesti kotiin! Olipahan hieno reissu!